torstai 2. helmikuuta 2017

Odotusaika ja rentoutuminen

Joskus raskausaikana on mahdotonta rentoutua ja kunnolla nauttia raskausajasta. Syitä voi olla järkyttävät raskausoireet, kiire, kivut tai täysin raskauteen liittymättömät asiat. Itse en ole koko raskauden aikana kyennyt lainkaan meditoimaan, mitä tein Ronjaa odottaessa paljon. Uskonkin vakaasti, että juurikin säännöllisellä meditoimiselle oli osuutta siihen, että Ronja on ollut heti syntymästään asti todella rauhallinen vauva. Hitsi, ekat kaksi viikkoa mietin tosissani, osaako tyttö kunnolla itkeä. Ensimmäiset päivät hän vietti kohonneiden tulehdusarvojeni takia vastasyntyneiden teholla ja siellä seurailtiin tytön rauhallista sykettä. Sydänfilmit yms. eivät näyttäneet mitään poikkeavaa ja lääkärit lopulta totesivat, että Ronja vain on normaalia rauhallisempi lapsi. Joten kyllä, minä olen täysin säännöllisen meditoimisen puolella raskausaikana!

Yksinkertaisia rentoutumistapoja on monia. Ajattelin tähän alle listata muutaman helpon tavan sekä rentoutua että luoda kontaktia tulevan vauvelisi kanssa.


Kontaktin luominen vauvaasi

Tämä on hyvin yksinkertainen harjoitus, mutta tehokas. Istuudu lattialle risti-istuntaan. Aloita rentoutumalla ja hengittämällä syvään. Aseta kätesi vatsallesi. Voit asettaa ne esimerkiksi aivan vatsakummun päälle, niin että sormesi muodostavat kolmion, asettaa toisen käden vatsan yläosaan ja toisen vatsan alle – ikään kuin pitelisi vatsaa sylissäsi. Voit myös asettaa kätesi vatsan sivuille tai antaa levätä rennosti vatsan päällä – mikä ikinä tuntuu sinusta parhaalta.
Sulje silmäsi ja keskitä ajatuksesi sisälläsi kasvavaan lapseesi. Saatatko tuntea hänen energiansa? Riippuen miten pitkällä raskautesi on, saatat myös tuntea hänen pienet liikkeensä. Hengitä syvään ja rauhallisesti. Visualisoi lämpimän energian virtaavan käsistäsi ja virtaavan lapsesi kehon läpi täyttäen hänet kaikella rakkaudellasi. Kokeile asettaa kätesi eri lailla. Väärää tapaa ei ole, tärkeintä on kontaktin luominen vauvaasi; rakkauden lähettäminen hänelle ja rakkauden vastaanottaminen häneltä.


Yhteyden luominen Maahan vauvasi kanssa

Rentoudu ja hengitä syvään. Aseta kätesi vatsallesi, niin että sormesi muodostava kolmion. Tunne oman sydämenlyöntisi energia. Ajattele, miten vauvasi sydän lyö sisälläsi ja kuvittele sen yhtyvän lyömään samaan tahtiin oman sydämesi kanssa, luoden täydellisen yhtenäisen rytmin. Ajattele nyt Maata allasi. Visualisoi kasvattavasi juuret, joka liittää sinut (ja vauvasi) suoraan Maahan. Saatatko kuulla myös Äiti Maan sydämen sykkeen? Tämä syke on puhdasta energiaa. Visualisoi sen virtaavan kehoosi ja vauvasi kehoon. Miten vauva reagoi tähän energiaan? Kiinnitä huomiota kaikkiin mahdollisiin viesteihin, tuntemuksiin ja mielikuviin. Tämä harjoitus auttaa vauvaasi valmistautumaan syntymään ja siinä sivussa antaa sinulle mahdollisuuden tutustua paremmin tulevaan vauvaasi.


torstai 27. lokakuuta 2016

Takaisin bloggauksen pariin

Huomasinpas tuossa, että edellisestä postauksesta on vierähtänyt lähes vuosi. Enpä ole kovin aktiivinen ollut tuon wiccabloginkaan puolella, mutta eiköhän tämä taas tästä.

Mitä meidän arkeen sitten kuuluu? Ronja kasvaa hienosti, hän on jo puolitoistavuotias ja oppii joka päivä jotain uutta. Hän on kaikinpuolin täydellinen pieni ihminen ja rakastan häntä päivä päivältä enemmän - jos tuo nyt on enää edes mahdollista. :D
Meidän pieni perheemme tulee ensi maaliskuussa kasvamaan yhdellä jäsenellä, sillä Ronjasta tulee isosisko. Olen nyt raskausviikolla 21 ja maanantaina, Samhainina, saamme tietää onko uusi tulokas tyttö vai poika.

Raskaus on muuten sujunut hyvin, mutta olen 10vkosta asti kärsinyt kovista välilevynpullistumakivuista. Olin nelisen päivää akuuttiosastolla, josta kotiuduttuani kivut on jollain lailla ollut hallinnassa. Ehkä asiaa on helpottanut kasvava maha, kun painopiste on muuttunut... Leikkausta ei senkään puolesta minulle suositella, koska sama vaiva on jo aiemmin leikattu. Ehkä tämä nyt taas muistuttaa, että synnytyksen jälkeen tulee ylläpitää lihaskuntoa. Hieman synnytyskin jännittää, sillä lääkäri suositteli sektiota, koska normaali synnytys voi rikkoa selän kunnolla. Noh, onneksi tuohon on vielä kuukausia aikaa.

Ensimmäinen äitienpäivä
Olen kovasti miettinyt tulevia sapatteja, sillä Ronja alkaa olemaan jo sen verran vanha, että jotain mielenkiintoista aktiviteettia voisi jo kehitellä. Vielä tässä vaiheessa mitään erityistä en ole ajatellut sapatteina hänen kanssaan tehdä, mutta olen keksinyt mielenkiintoisen tavan tutustuttaa hänet eri sapatteihin jahka hän vähän varttuu. Joskus tulevaisuudessa jaan tämän mielestäni hauskan idean kanssanne. :)

Philosophy of Wicca pikkuneidillä "luettavana". Jotta ei olisi liian helppoa tuo lukeminen, niin muikkeli päätti lukea sitä ylösalaisin ;)

Samhainina, ensi maanantaina siis, tuskin mitään erikoista tulee tehtyä, sillä tuolloin suuntaamme Tampereelle rakenneultraan. Yuleksi tosin olen suunnitellut, että syömme kotona kunnon aterian perheen kesken ja ehkä annamme Ronjalle silloin jo ensimmäisen joululahjan. Elättelen toivoa, että tulevaisuudessa meidän perheelle kehittyy joka sapatiksi jokin pieni perinne. Katsoo nyt, miten nämä suunnitelmat tulevat toteutumaan. :)



Mukavaa loppusyksyä kaikille!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Coven ja pikkuvauva...

Tullessani raskaaksi ajattelin, että äitiys ei vaikuta coventyöskentelyyni lainkaan. Voi kuinka väärässä olinkaan. Todellisuudessahan vauva vaikuttaa kaikkeen mitä teen, niin hyvässä kuin pahassa.

Ronjan ensimmäisten kuukausien aikana minulla jäi todella vähän aikaa wiccalle. Ronja kun ei viihtynyt isänsä sylissä juuri lainkaan, halusi vain äidin. "Wiccaopinnot" laahasi pahasti perässä, koska lukeminen tapahtui yhdellä samalla kun syötin tyttöä. Harjoitusten tekemisestä ei tullut mitään, sillä aina kun yritit meditoida, nukahdit. Tuntui, että jäin hirveästi jälkeen muista covenin jäsenistä.
Suunnitellessa sapatin tai esbatin viettoa mun oli myönnettävä, että minun kohdallani se ei olisi mahdollista, ei niin kauan kuin Ronja on riippuvainen minusta ja imetän. Onneksi viikottaiset kokoontumiset ja keskustelut on vielä jossain määrin onnistuneet, vaikka Ronja roikkuukin koko ajan minussa kiinni. Mieheni kutsuukin Ronjaa pikkunoidaksi juuri tämän vuoksi, kun hän on osallisena meidän viikottaisissa keskusteluissa.


Nyt kun en enää juurikaan imetä Ronjaa, hän syö kiinteitä ruokia ja isäkin kelpaa syöttäjäksi, niin olen saanut hieman enemmän aikaa omille jutuille. Silti tuntuu etten vieläkään saa kaikkia vaadittuja harjoituksia ja tehtäviä tehtyä niin hyvin, kun oikeasti kykenisin. Vapaa-aikani koostuu lähinnä niistä hetkistä kun Ronja nukkuu. Ihan pikkupikkusena hän ei nukkunut säännöllisiä päiväunia, vaan otti pieniä "voimatorkkuja" sitterissä. Eli saattoi olla puolituntia hereillä, nukkui puolituntia jne. Säännölliset päikkärit hän on aloittanut muutettuamme Tarttilaan. Tämä säännöllinen päivärytmi helpottaa minua siinä mielessä, että pystyisin suunnittelemaan itselleni "to do -listan", jota noudattamalla saisin vaaditut hommat tehtyä - jos siis olisin näin järjestelmällinen.

Todellisuudessahan minä lösähdän nojatuoliin katselemaan elokuvaa, piirrän, tai teen jotain muuta aivot narikkaan -toimintaa. Jokatapauksessa teen kaikkea muuta kuin niitä asioita, mitä pitäisi tehdä. Päiväunia en nuku, sillä me emme omista itkuhälytintä, joten minun on tietyn väliajoin käytävä ulkona tarkistamassa onko tyttö herännyt (hän siis nukkuu ulkona vaunuissa).

En ole koskaan ollut hyvä tekemään uudenvuodenlupauksia, mutta ensi vuonna lupaan varata päivästä ainakin tunnin, pari, asioille jotka minun täytyy tehdä ja varaan viikossa ainakin yhden päivän, jona teen vain wiccajuttuja. Olisi kiva saada Varjojen Kirjakin valmiiksi...

En tiedä miten Ronjan varttuminen vaikuttaa coventyöskentelyyni, tuleko se helpommaksi vai jopa vaikeammaksi, mutta coventyöskentelyä en tule lopettamaan. Coveniin liittyminen on yksi parhaita asioita mitä minulle on tapahtunut, vihdoinkin ympärilläni on samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. Onneksi covenini muut jäsenet ovat todella joustavia ja ymmärtävät hyvin tilanteeni ja sen, että lapsen kanssa ei aina ehdi tekemään asioita samoin, kuin lapsettomana. Olenkin tästä hyvin kiitollinen heille. :)

Kuka tietää, ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa, Ronjan ollessa vanhempi, otan hänet mukaan sapatti- tai esbatkokoontumisiin.


Tämän postauksen myötä toivotan kaikille oikein mukavaa joulunaikaa ja Yulea, vaikka se menikin jo eilen. :) Älkääkä unohtanu, että tänä jouluna on täysikuu ensimmäistä kertaa vuosikausiin.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Unelmista totta?

Onko Teillä unelmia, joita olette pitänyt aina mahdottomina? Itselläni on, mutta nyttemmin en koe niitä enää niin mahdottomaksi. Jo vuosia sitten haaveilin, että joskus kirjoitan kirjan, kirjan joka on sekoitus fantasiaa, fiktiota ja faktaa. Ronjan syntymän jälkeen ajatus on jälleen ollut lähes pakonomaisena päässäni. Ideoita ideoiden perään.

Ajatus lähti uudelleen lähinnä siksi, etten googlettelun jälkeen löytänyt ensimmäistäkään pakanalapsille suunnattua kirjaa, saatika kirjasarjaa (toki on olemassa kirjoja eri mytologioista yms, mutta en nyt tarkoita niitä). Englanniksi tällaisia kyllä löytyy. Kristityille lapsille löytyy jos jonkinmoista kirjaa, jossa kerrotaan kristinuskon perusoppeja. Kuvakirjat ovat hauska tapa oppia uskonnosta ja uskomuksista ja olisi hienoa, jos tällaisia kirjoja löytyisi myös pakanauskonnoista.

Olenkin kuukausia suunnitellut, että kirjoittaisin itse kirjasarjan, joka olisi suunnattu nimenomaan pakanalapsille. Kirjasarjan siksi, että kirjoittaisin useamman kirjasen, joka kasvaa ja varttuu samaan tahtiin Ronjan kanssa. Viimepäivät olen suunnitellut kirjan päähahmoa, ja onnistunutkin luomaan kivan idean, josta tiedän/toivon/uskon Ronjankin innostuvan. 
Kuten sanoin, kirja kasvaisi samaan tahtiin Ronjan kanssa, koska juurikin häntä varten kirjan/kirjat kirjoitan. Minulla on myös hyvät ideat siihen millaiseksi kirja kehittyy, kun Ronja on sen verran vanha, että hieman jo ymmärtää asioista. Kirjasarja alkaisi pikkulasten iltasadusta, jossa on hieman mukana pakanallisia elementtejä, mutta ei vielä mitään syvällistä, jatkaen siitä kehitystään aina sapatteihin ja esbateihin asti. Vaikka sapattisatujen kirjoitaminen ei vielä ole ajankohtaista, olen jo suunnitellut niitäkin. Mitä enemmän tätä ajatusta haudon päässäni, sitä enemmän saan ideoita. Mielenkiinnolla odotan millaisiin mittoihin tämä idea paisuu.

Olen myös ajatellut kuvittaa itse kirjat. Minulla on piirtäessä aina ollut ongelma, että piirrän paljon pikkutarkkoja yksityiskohtia ja mielestäni tällaiset liian yksityiskohtaiset kuvat eivät ole omiaan pikkulasten kirjoissa. Olen yrittänyt opetella uuden tavan piirtää, mutta aina takerrun yksityiskohtiin, en hallitse selkeitä, yksinkertaisia linjoja. Noh, opettelua opettelua… 



Muutama piirros, joissa yritin välttää yksityiskohtia. Yritykseksihän tuo vain jäi. :) Yksinkertaisella, selkeällä kuvalla tarkoitan tässä yhteydessä piirrosta, joka muistuttaa kuvaa värityskirjan sivuilta. Pikkulapsen on helpompi nähdä kokonaiskuva, kun kuva ei ole täynnä pientä piperrystä. (Ja ei, ylläolevat kuvat ei liity millään tavalla kirjaani tai sen henkilöhahmoihin :D)

Katsotaan miten tämä projekti lähtee käyntiin.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Kotikolo



Kuten aiemmin mainitsin, ostimme talon maalta, Valkeakoskelta Tarttilan kylästä. Talo on rakennettu 50-luvulla ja neliöitä tässä on noin 90. Pihaa meillä on noin 4400 neliötä. Ensi kesänä rakennamme ulkosaunan pihalla olevaan kylmävarastoon. Mieheni on sitä mieltä, että ulkosauna pitää olla. :) En itsekään ole tuota vastaan. Meillä on toki sisäsaunakin, mutta se ei ole kovin toimiva ratkaisu; sauna ja suihku on samassa tilassa. Ulkosaunan oltua valmis, puramme sisäsaunan ja teemme siitä pelkän suihkutilan. Sillätavoin saamme pyykinpesukoneenkin siirrettyä märkätilaan.


Emme tehneet muuta remonttia taloon, kuin uusimme keittiön ja alakerran lattiat (keittiössä oli räikeän punainen lattia), lukuunottamatta "Ronjan huoneen" lattiaa. 
Keittiö oli aivan kauhea: 70-luvun kaapistot ja työtasot, ei tiskikoneen paikkaa, liian matalat työtasot ja jääkaapille ei ollut järkevää paikkaa, kuten ylhäällä vasemmalla olevasta kuvasta voi todeta. Jääkaapin ja työtason väliin jäi vain pieni tila, jossa tällainen pallukka, kuin minä, ei mahtuisi mitään tekemään. Kuistin oven puoleisella seinustalla rakenteisiin rakennettu ruokakomero, joka tuntui 70-luvulla olevan melko yleinen, purettiin kokonaan pois. Vanhasta keittiöstä ei jäänyt muuta, kuin liesituuletin. Seinillekään emme tehneet mitään, vaikka ne varsin rumat onkin. 


Aivan perimmäisen yläkaapin runkoa emme vaihtaneet, koska sen sisällä menee ilmanvaihtoputki ja seinässä on hormiluukku (??), katsoimme paremmaksi uusia siihen vain oven. Tuon vuoksi perimmäinen yläkaappi on matalammalla kuin uudet kaapit.
Keittiö on pieni, mutta uudistuksen myötä toimiva. Liesituuletin tosin joutaa joskus vaihtoon, sillä se on liian matala. Keittiöön ei mahdu isoa ruokapöytää, mutta isäni teki meille tuollaisen pikkuisen pöydän, jonka ääressä mahtuu muutama ihminen istumaan. Jossain vaiheessa hankin siihen hieman sirommat tuolit.


Purettujen kaappien paikalle laitoimme jääkaapin sekä pitkän kaapin. Alunperin meidän piti jättää kaapin runko pystyyn, jonka vuoksi ostimme kapean kaapin jääkaapin viereen. Remontoidessa päätettiin kuitenkin purkaa runkokin pois. Meidän piti ostaa toinen pitkä kaappi, mutta päädyimmekin ostamaan tarjoiluvaunun. Tarjoiluvaunu toi lisää kaivattua pöytätilaa keittiöön, kun kahvinkeitintä tai muita pieniä kodinkoneita ei tarvitse säilyttää keittiön työtasoilla.
Ja kuten sanoin, seinät on rumat, mutta ne on helppo peittää d-c-fixillä (yhteen kohtaan olen tuota jo lätkäissytkin). ;) 


Yläkerran toinen pääty on kokonaan rakentamatonta tilaa, jonne ensi kesänä alamme rakentaa makuuhuonetta. Tällä hetkellä yläkerrassa on siis vain yksi huone, huone joka toimii meidän makuuhuoneena. Kun meidän makkari on valmis, saa Ronja itselleen huoneen nykyisestä kamaristamme.


Alakerran keskimmäistä huonetta kutsumme Ronjan huoneeksi, vaikka Ronja ei tule koskaan tässä huoneessa nukkumaan. Tämän huoneen läpi kuljetaan keittiöön ja olohuoneeseen, joten se ei tule toimimaan kenenkään makuuhuoneena. Jahka yläkerran toinen makuuhuone on valmis, teemme tästä huoneesta ruokailutilan. Ronjan huoneeksi sitä kutsutaan sen vuoksi, että alunperin suunnittelimme tästä Ronjan kamaria ja tällä hetkellä siellä säilytetään Ronjan vaatteita, leluja yms.


Eteinen. Missään asunnossani ei ole koskaan ollut kunnon eteistä. Nyt on. Olen kovasti suunnitellut mitä kaikkea eteiseen vielä hankin ja ainakin muutama seinäkoriste on hankintalistalla sekä uusi matto. Lisäksi saamme vanhan puhelinpöydän Arin isovanhemmilta, joka sopii hienosti tuohon "hieman" retrohenkiseen eteiseen. Rakastan tuota tapettia!


Olohuone on sen verran iso, että saimme hienosti ruokapöytämmekin mahtumaan sinne. Sisustuksellisesti koen haastavaksi tuon pitkän seinän, sillä en keksi mitä siihen laittaisi, ilman että näyttäisi liian tyhjältä/täydeltä. Kettutaulu ja kaksi pientä taulua ovat väliaikaispaikallaan siihen asti, että saan porattua tauluhyllykön telkkarin päälle seinälle. 


Ronjan huoneessa oleva arkkupöytä oli ennen sohvapöytänä, mutta siirsimme sen pois olohuoneesta, sillä siinä on teräviä kulmia, joihin liikkumista opettelava Ronja voisi itsensä satuttaa. Nykyisen sohvapöydän saimme appivanhemmilta. Se on kevyt, joten se on helppo siirtää sivuun jos tarvitsee tilaa, eikä siinä ole teräviä kulmia.


Olen miettinyt huoneen perällä olevalle valkoiselle lipastolle uutta paikkaa ruokapöydän takaa, sillä haluaisin nojatuolien väliin jonkun hieman pienemmän pöytärakaisun. Vaikka ollaan tässä muutama kuukausi jo asuttu, niin silti huonekalut ja pikkutavara edelleen etsii paikkaansa. Ja ensi vuonna tähänkin huoneeseen tulee lisää tilaa, kun ruokapöytä siirtyy toiseen huoneeseen.

Haaveilen, että joskus olohuoneeseen puhkastaisiin toinen ikkuna, sillä huoneen toinen pääty on melko hämärä. Siinä samalla voisi seinäpintoja hieman uusia... ;) Tosin, nuo ei ole tämän päivän murheita, tässä on kuitenkin loppuelämä aikaa tehdä uudistuksia. :)

Makuuhuoneesta ei nyt vielä ole kuvia, mutta lisäilen siitäkin kuvia myöhemmin.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Liebster Award

Sain Liebster Award -haasteen Keijumetsästä -blogin Afenilta, kiitos siitä. :)


Tunnustushaasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Haasteen annan eteenpäin seuraaville blogeille:

danse bizarre - henni
Kurpitsalaakso - Elise
Illuusia Ihmemaassa - Illuusia
Ihanat Pistot - Emerald
Haamuperhe - Spireida
I do believe in fairies - Niina FairychamberArtis

Kysymykseni haastettaville:

1.Onko sinulla työnalla jokin projekti (käsityö tms)? 
2. Mistä keräät inspiraatioita käsitöihisi/taiteeseesi/kirjoituksiin/askarteluihin?
3. Kuvaile unelmiesi koti.
4. Mitä toivot joululahjaksi?
5. Jos sinä saisit päättää seuraavan pukeutumistrendin, millainen se olisi?
6. Mikä on se jokin, joka piristää sinua harmaan arjen keskellä?
7. Koetko olevasi jouluihminen?
8. Mikä sai sinut innostumaan bloggaamisesta?
9. Oletko koskaan tavannut ketään lukijoistasi kasvotusten tai muuten tutustunut heihin?
10. Mistä sait idean blogisi nimelle?
11. Mikä on lempi vuodenaikasi ja miksi?

Sitten Afenin esittämiin kysymyksiin:

1. Minkälaiset aiheet inspiroivat blogisi postauksia?

Tämän kyseisen blogin postauksia inspiroi Ronja, onhan tämä blogi perustettu nimenomaan kertomaan vavva-arjestani. :) Noin yleisesti inspiraatio blogin kirjoittamiselle saattaa tulla ihan yllättäen, mitä kummallisemmista asioista. Jos kahvi tuoksuu tavallista paremmalle jo se riittää inspiroimaan kirjoittamaan. :)

2. Mitkä ovat tärkeimmät arvosi?

Perhe, rakkaus ja onni/onnellisuus. Toki elämässäni on monia muitakin tärkeitä arvoja, mutta nuo on tällähetkellä ne tärkeimmät. 

3. Miksi päätit kirjoittaa juuri sellaista blogia kuin kirjoitat?

Ensimmäinen ajatus oli, että perustan blogin, jotta ei tule vuodatettua kaikkia vauvajuttuja Facebookkiin, mutta ajatus kasvoi ja päätin alkaa kirjoittaa hieman "syvällisemmin" siitä, miten hoidan tyttären "hengellisen kasvatuksen", miten yhdistän esimerkiksi vauva-arjen ja coventyöskentelyn, miten vietän sapatteja pienen lapsen kanssa jne.

4. Onko sinulla esikuvia? Kuka / ketkä?

Olen aina ollut varsin tylsä siinä suhteessa, ettei minulla juuri ole esikuvia.

5. Minkälainen on tavallinen viikkosi?

Jokainen päiväni on melko samanlainen ja rutiininomainen, koska Ronja on vielä niin pieni. Odotan jo innolla, että Ronja tuosta vähän kasvaa ja voi oikeasti alkaa touhuamaan hänen kanssaan kaikkea kivaa ulkona. :)

6. Minkä kirjan, tv-sarjan, elokuvan tms. maailmassa voisit kuvitella eläväsi ja miksi?

Oi, Elfquestin Kahden Kuun maailmassa. Haltioita, haltioita, haltioita, susilla ratsastavia haltioita <3

7. Luokitteletko itsesi kuulumaan joihinkin ryhmiin? Mihin?

En luokittele itseäni enää mihinkään lokeroon. Joskus luokittelin itseni gootiksi, mikä oli varsin uuvuttavaa. On paljon helpompaa, kun ei oikeasti tarvitse miettiä, mitä pistää päällensä tai millaista musiikkia kuuntelee.

8. Milloin tunnet olevasi parhaassa terässä?

Tämä vähän vaihtelee päivittäin. Joskus olen energisimmilläni aamusta, joskus päivällä, joskus iltaisin. Myöhään illalla en ole koskaan parhaassa terässä, silloin tykkään vain lösähtää sohvalle kahvikuppini kanssa ja olla tekemättä mitään  - aina siihen asti kun nukahdan.

9. Mikä on suosikkivuodenaikasi?

Luulen, ettei minulla ole yhtä suosikkia, sillä jokaisessa vuodenajassa on hyvät puolensa. Jos joku nyt kuitenkin pitää valita, niin kallistun enemmän tänne pimeään vuodenaikaan, syksyyn ja talveen.

10. Mihin asioihin haluaisit muiden ihmisten ehdottomasti kiinnittävän huomiota?

Ehkä muihin ihmisiin? Nykyään ollaan järkyttävän itsekkäitä ja valitetaan kaikesta, mitä toiset tekevät. Lisäksi toivoisin ihmisten käyttävän enemmän maalaisjärkeä. Tuntuu että ihmiset muuttuvat vuosi vuodelta tyhmemmiksi. Kenties kaikki nämä älylaitteet ja some syövät viimeisetkin älynystyrämme?

11. Mikä on parasta ikinä?

Oman lapsen nauru ja hymy, ehdottomasti! :)

Aika lentää

Pienen lapsen kanssa aika tosiaan lentää! Edellisestä postauksestanikin on jo muutama kuukausi, mutta silti tuntuu kuin olisin vasta kirjoittanut sen.


Paljon on mahtunut tähän muutamaan kuukauteen. Kuten aiemmin mainitsinkin, ostimme talon maalta, Valkeakoskelta Tarttilan kylästä. Syyskuu meni remontoidessa (minä en remontoinut) taloa: alakerran lähes joka huoneen muovimatot vaihdettiin laminaattiin ja keittiö purettiin pois uuden alta. Ensi kesänä remontointi jatkuu pihasaunan rakennuksen myötä ja yläkertaan rakennetaan toinen makuuhuone. Toinen pääty yläkerrassa on rakentamatonta tilaa, sinne saa ison makuuhuoneen. Tällä hetkellä vintissä on vain yksi huone, jossa nukumme kaikki. Ronjalla on huone alakerrassa, jossa on hänen lelujaan, hoitopöytä yms., mutta sänky hänellä on vielä meidän huoneessa. Kun olemme saaneet uuden makuuhuoneen rakennettua, siirtyy Ronjan huone nykyiseen kamariin ja me muutamme uuteen makkariin.

Tässä välissä on kerinnyt kaksi sapattiakin menemään, Mabon ja Samhain, mutta eipä niistä vielä ole paljoa kerrottavaa Ronjan osalta. Kuumeisesti toki jo suunnittelen, miten tulevina vuosina lapsen kanssa sapatteja voisi viettää, ilman että vie hommaa "överiksi". Ideoita on monia, mutta en kirjoita niistä, ennen kuin ne ovat ajankohtaisia.


Mielessäni on myös pyörinyt paljon asioita, joita Ronja tulee vanhempana kyselemään. Olen miettinyt muun muassa, että mitä vastaan, kun tyllerö kysyy, että onko kummituksia olemassa. Vastaamalla kielteisesti, kiellän asian jonka tiedän olevan totta - valehtelisin lapselle. Mutta jos sanon, että on olemassa, niin pelottaako se lasta? Vai voisiko asian selittää niin, ettei lasta ajatus kummituksista pelottaisi? Ehkä keksin järkevän ratkaisun tähän siihen mennessä, kun Ronja alkaa kysellä asioita.

Olen myös pohtinut, että olenko itsekäs jos opetan Ronjalle asioita omien uskomusteni perusteella? Leimataanko hänet tarhassa/kerhossa/koulussa omituiseksi, jos hän vaikka jättää syömättä jääneet eväät uhrilahjaksi metsänhengille? Tai jos hän puhuu Jumalattaresta ikätovereilleen? Tuleeko siitä minulle vaikeuksia? Tiedän, että Suomessa on uskonvapaus jne., mutta uskonvapaus tuntuu välillä koskevan vain kristittyjä. Omassa lähipiirissänikin minua välillä katsotaan kummeksuen, kun uskon erilailla kuin muut. Tai jo sen vuoksi, kun uskon kummituksiin (joka tosiaan ei minulle ole uskon asia. Jos kieltäisin asian, olisi sama, kuin sanoisin hirven olevan mielikuvituseläin). Jos minuakin välillä kummastellaan, niin miten käy, kun lapsi puhuu asioista, jotka poikkeavat "normikansan" uskomuksista...?



Mutta toisaalta kun pohdin olenko itsekäs kun opetan Ronjalle asioita uskomuksistani ja vanhoista kansanperinteistä, samalla tiedän ettei se ole sen itsekkäämpää kuin se, että kristitty opettaa lapselleen raamatun oppeja. Ainoa ero on ehkä se, etten koskaan tule sanomaan Ronjalle, että meidän uskomuksemme ovat ehdoton totuus ja että muut ovat vääräuskoisia...

Edelleen elättelen toivoa, että tutustuisin muihin pakanavanhempiin, joiden kanssa vaihtaa kokemuksia. Olen huomannut, että pakanauskonnot ovat yleistyneet myös Suomessa, ehkä jo pelkästään sen vuoksi, että vanhaan suomenuskoon perustuva uskonnollinen yhdyskunta Karhun Kansa sai virallisen uskonnollisen yhdyskunnan tittelin muutama vuosi sitten. Kuka tietää, ehkä tulevaisuudessa pakanalapsille on järjestettyjä tapahtumia. Ehkä olen jopa itse niitä järjestämässä? Ken tietää... ;)

Tässä taas kaikki tältä erää. Seuraavassa postauksessa esittelen uuden kotimme. :)